No sainhan mä ton Nasun ylös ajoissa jotta päästiin taas sinne Ristinummelle reenaamaan.
Me tehtiin muutamia kertoja sellasia pikkuratoja jotka oli mun mielestä älyttömän helppoja. Eikä ton Nasun ois tarvinnu mulle sanoo mitä mun pitää tehrä kun mähän näin kun se niitä ratoja laitto kasaan.
keinuun en suastunu vilkaseenkaan vaikka taas toi sitä yritti.
Sitten mulle tapahtu harmillinen juttu ku putosin puomilta...Se on menny mulla ihan loistavasti mutta nyt mua alkos se vähän kismittää että onks sekin jokin keinun tyyppinen juttu. No, mä tiiän jo että huomenna se selviää kun me kuulemma taas mennään kokeileen.
Mä olin tänään sellasena avustajakoiranakin hetken kun sillä tetsonimiähellä käy sellasiakin oppilaita jotkei kuulemma osaa käyttäytyä;-)
Nasu ensin luuli että kyseessä olis ollu joku biljardinpoikanen, mutta lähempää kattottuna sillä olikin rastat, koko vaan oli sellasen alle vuotiaan biljartin. Mikä sitte lie ollu. Musta se oli väriltää ja askellus kuten meikäläisen. Muttei kehattu kysyä, huokastiin vaan helpotuksesta ettei ollukkaan meikäläisiä.
Se joutus opettelemaan sitä miten sen mamman kanssa kävellään ja ohitellaan kilttejä koiria..Mäkin otin tehtävän ihan tosissaan enkä viittiny vilkastakkaan kun menivät meitin ohitte. Että meikästä on moneksi...
Palataan astialle, tänään on kuulemma jänskää kun on sellaset viisutki..ja lätkää ja vormulaa...Mua mietityttää että pääseekö tänään vielä raitille meilailemaan vai joutuuko pitää seuraa vaan noille mun orava-kavereille joita tossa meitin pihalla parveilee. Ne ei pelkää mua yhtään ja osaavat mennä syömään Ristoreippaan käskystä;-)